Joulutunnelma kadotti mut tilapäisesti.
Joo, oon yrittäny kovasti saada Middle Earth:in pois mun mielestä ja keskittyä taidehistorian lukemiseen. Oon onnistunut ihan hyvin jopa. Tänään toki tuli postissa Hobitti-fanipaidat, joka aiheutti hetkellisen flippaamisen mun ja puurokaverin kesken. Ei haitannu menoa. Kysykää mitä vaan liittyen aiheeseen the History of Renaissance Italy and Art, niin täältä lähtee. Ainut asia, mikä oikeasti jännittää tällä hetkellä torstain kokeessa on koeajan suhteellinen lyhyys (kolme ''compare and contrast'' kuvaparia, joita pitää analysoida ja liittää historialliseen kontekstiin [50% kokeen arvosanasta], ja yks essee [50% kokeen arvosanasta]... yhteensä 1 h 30 min koeaikaa). Kerkeehän siinä ajatella enemmän mitä business&managementin 20 sekuntia per kysymys -rakenteessa, mut ei siinä siltikään jää hirveesti aikaa tuijotella niitä kuvia ja miettiä, et mitä se esittää tai missä se nyt sijaitsikaan, jos haluaa saada jotain siihen paperillekin. Kaikista eniten ärsyttää se, jos mulla jää aika kesken, koska oon tyhmänä käyttäny liikaa aikaa yksittäisten lauseiden rakentamiseen. Koe on vielä aamulla ysiltä... Pitää olla tosi virkeenä siinä vaiheessa. Kahvia Atriumista ja muistiinpanojen ääneenlukua tuntia ennen koetta, et saa hyvää sanavarastoa lyhytaikaiseen muistiin just ennen koetta.
Jotain vähän piristävämpää ajateltavaa maailmansotien ja kokeiden rinnalle:
Me ollaan asuntolakavereiden kesken mietitty jotain käytännönpilaa uusille vaihto-oppilaille, jotka tulee tänne tammikuussa näiden nykyisten tilalle. Kaikki tää perustuu tietysti siihen oletukseen, et ne uudet vaihto-oppilaat on mitä luultavimmin taas amerikkalaisia, jolloin me voidaan pelata sillä epävarmuudella, jonka niiden yleinen tietämättömyys eurooppalaisista tavoista luo. Tiettyjä paikkoja kutsutaan hämmentävillä nimillä, jolloin esim kirjastoon meneminen luo aivan erilaisen mielikuvan jne. Katsoo, kuinka kauan se toimii. Ollaan kehitelty stooreja kaikista tänne jäävistä asukkaistaki. Oon aivan varma, et mun pään menoks keksitään taas jotain tosi ristiriitaista. Tietäisittekin kuinka monelle mut on selän takana esitelty aluks britiks, ja sit katsottu kuinka kys. ihmiset ihmettelee mun omituisen voimakasta kiinnostusta Suomea kohtaan (ruisleipää aamupalalla, yöpaitana Helsinki-Finland paita, naureskelu kaikelle, joka tuo Suomen mieleen jollain tapaa)... Katsoen kuinka kauan ihmiset uskoo, et kaikesta huolimatta silti oon kotoisin Briteistä. Mulle ei tietty ole kerrottu koko asiasta yhtään mitään ennen kuin joku hemmo tulee multa suoraan kysymään, ettenkö mä olekaan kotoisin Briteistä. Yllättävän hyvin toimiva vitsi. Varsinkin ku oon aamulla niin hiljaa, et se kuulemma lisää mysteerisyyttä. Uudet vaihto-oppilas parat. Googlesta hakemallakin löytyy mielenkiintoisia käytännönpiloja, mitä ihmiset on tehny toisilleen yliopiston asuntolassa. Pitää vaan osata erottaa raja hauskan ja ikävän pilan välillä. Lopputuloksen hauskuus riippuu niin hirveästi siitä, et minkätyyppinen huumorintaju ihmisellä on. Sokerin vaihtaminen suolaks on hauskaa pienessä mittakaavassa (tyyppi laittaa kahvin sekaan yms.), mut sit kun toinen tekee viidettä pellillistä korvapuusteja joululahjoiks niin siinä vaiheessa sen huomaaminen, et se taikina on aivan älyttömän suolaista ei ehkä naurata enää. Onneks oon säästynyt kyseiseltä. Netistä luin yhden jutun, jossa jätkät oli käyny tekemässä valtavan lumipallon ulkona, kantanu sen sisään kaverinsa huoneeseen sen pois ollessa, laittanu ikkunan auki ja patterin kiinni, ja nauranu, ku kaveri tulee takas kotiin ja avaa huoneensa oven, ja keskellä lattiaa on lumiukko. Mistä nää ihmiset vetää ideansa?
Parasta jatkaa taas lukemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti