 |
| Ihan kuin olisi saanut vanhan ystävän takasin, kun näin oranssit hiukseni peilistä ekan kerran pitkästä aikaa. Kamala kuvalaatu...Tyypillinen iPhone crappy quality selfie, sorry about that. Taustalla näkyy meidän keittiön Man Wall, josta voi bongata kaikkia Klonkusta Doctor Who:hon, Benedict Cumberbatch kokoelman, ja muutamia meidän lemppari kansallisteatterin näyttelijöitä. |
 |
| Tein olkkariin Halloween juhlia varten Jane Austen bannerin. Siitä tuli yllättävän suloinen, joten annettiin sen olla, vaikka juhlat onkin ohi. |
 |
| Yritin samalla kertaa luoda meidän "takkaan" jotain pientä tuli-asetelmaa Halloween teemalla. Se näytti hyvältä kun isot valot oli kiinni, believe me. |
 |
| China Rats tiistaina King Tuts Wah Wah Hut:ssa. Yleisöäkään ei vielä tässä vaiheessa iltaa ollu 20 ihmistä enempää, mikä oli sääli, koska jätkät veti keikan tosi hyvin. |
Harvinaisen hauska viikko takana. Värjäsin hiukset takasin oransseiksi; olin elämäni ensimmäisissä Halloween juhlissa, jotka järjesti yliopiston teatteriryhmä, joten tutustuin samalla moniin teatteriopiskelijoihin (oon itse yliopistoteatterin PR-tiimiläinen); käytiin isolla porukalla katsomassa National Theatre Live:n uusinta Frankensteinista, jossa Benedict Cumberbatch ja Jonny Lee Miller vaihtoi keskenään rooleja ilta illan perään (näin tän ekan kerran silloin vuonna 2011 kun sen pystyi käydä katsomassa livenä, mutta silloin roolit oli toistepäin, joten oli hauska nähdä toinenkin versio); perjantaina pidettiin Brontë Societylle illanvietto meidän kämpillä, jonne saapui noin 15 ihmistä, ja kaikki meni tosi hyvin ja oli tosi hauskaa (vieraat oli meillä 7 tuntia); ja lauantaina pidettiin vuorostaan Jane Austen Halloween juhlat, jota varten mun oli siivottava kämppä perjantain jäljiltä, mut en ollu Austen juhlissa paikalla kuin viimeisen tunnin ajan, koska olin ostanu liput ajat sitten yhelle keikalle, joka sattui samalle illalle. Ja jestas mikä keikka se olikaan! Sunshine Social oli aivan mahtava taas vaihteeksi! En voi uskoa, ettei niillä ole edes mitään levyä kasassa... Kävin kysymässä bändin laulajalta keikan jälkeen, jos niillä olisi vielä albumia, mut ei, youtubesta ja iTunes:ta löytyy... Aivan kuten suurimmalla osalla näistä pikku paikallisbändeistä, jotka on tasoltaan aivan omaa luokkaansa. Ei sopparia minkään levyfirman kanssa, kunhan nyt tekevät biisejä ja soittavat niitä ympäri Glasgowta tunnetumpien bändien lämppäreinä. Anyway, Sunshine Social oli vaan lämppärinä Fatherson:lle. En tienny koko bändistä yhtään mitään ennen keikkaa. Halusin vaan mennä kuuntelemaan Sunshine Socialia livenä uudestaan. Iloiseks yllätyksekseni Fatherson oli aivan naurettavan hyvä. Glasgown keikka päätti niiden Skotlannin kiertueen. Mulla oli naama virneessä koko keikan ajan. Oon kuunnellu Fatherson:ia tänään koko päivän kirjastossa samalla kun kirjoitin arkeologian esseetä. Nytkin tässä taustalla soimassa, samat pari biisiä loputtomalla toistolla. Niin ja kävinhän mä tiistainakin yhellä pienellä keikalla King Tuts Wah Wah Hutissa. Lähin seuraks sille uudelle tuttavalle, johon tutustuin Edinburhissa taidehissan Careers Day tapahtumassa. Pääesiintyjä oli Minnesotasta kotoisin oleva The Weeks, jotka oli ihan passeli bändi (niiden setti parani loppua kohden), mut niiden lämppäri, China Rats, joka oli pieni ryhmä sellasia noin 19-vuotiaan näköisiä teinipoikia kitaroidensa kanssa, oli mun mielestä koko illan parhain esiintyjä. Ei taaskaan mitään sopimusta minkään levyfirman kanssa, kunhan nyt soittelevat omia biisejänsä missä voivat. Todella hyviä ja tarttuvia biisejä.
Tässä pieni soittolista mun uusia lemppareita.
Sunshine Social: Trust
Fatherson: First Born
Fatherson: Mine for Me
Fatherson: James
China Rats: Nip it In the Bud
China Rats: N.O.M.O.N.E.Y.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti