Billy Boyd ja elämä on kaunista

Mentiin eilen kavereiden kanssa Billy Boyd:in bändin (Beecake) keikalle. Liput makso 6 puntaa, ja kaikki illan tuotot meni mielenterveystutkimuksen edistämiseen. Lämppäribändejä oli kolme, joten siinä sai hengata pari tuntia, ennen ku Beecake tuli lavalle. Billy ja bändin muut jäsenet tuli paikalle kuitenkin aikasin, ja hengas yleisön seassa ja kuunteli baarissa lämppäribändien esityksiä (jotka oli yllättävän hyviä!). Mä itse asiassa satuin istumaan samassa kulmapöydässä, jonka ympärillä istu Billyn sukulaisia, joten huomasin vaan yhtäkkiä, et whoa, Billy Boyd vaan ilmesty jostain ja seisoo tossa kahden metrin päässä nojaten seinään ja kuuntelee lavalla olevaa bändiä. Yritin olla ajattelematta Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa, koska olisin vaan päätyny tuijottamaan ja nauramaan hermostuneesti. :') Kaikesta huolimatta oli tosi hankalaa olla koko ajan huutamatta pään sisällä "Peregrin Took, we love you!". Siinä se vaan seiso, nauroi, ja jutteli ihmisille. Sit ku niiden vuoro tuli soittaa, nii se meni lavalle ja heitti läppää, ja oli maailman sympaattisin ihminen ikinä. Puurokaveri sanoi tosi osuvasti, et "Billy's smile is like a bucket of rainbows!" (Billyn hymy on kuin ämpärillinen sateenkaaria!). Ei siinä voi olla tuntematta itseään yhtäkkiä tosi onnelliseks ja maailmaa kauniiks paikaks, kun kerran Billy Boyd hymyilee tossa parin metrin päässä noin aurinkoisesti, vaikka sen vanhemmat kuoli sen ollessa 12-vuotias. Meinas tulla parissa rauhallisessa biisissä itku silmään itselläniki, kun huomas, et Billy joutu pyyhkimään kyyneleitä kesken biisiä. Soittojen välissä sen sukulaiset huus sieltä takarivistä "YES, BILLY!", joka oli tosi huvittavaa. Ne soitti tosi hyvin. Ostettiin keikan jälkeen Beecaken levy, koska ne biisit oli niin tarttuvia. Levyille oli laitettu hintaa vaan 5 puntaa. Kaikki levymyynnin tuotot meni suoraan illan hyväntekeväisyyskohteelle.

Oh, Glasgow...

Ei tätä paikkaa voi olla rakastamatta.

Beecake