Tyypillinen sunnuntai. Aurinko paistaa tunnin, sit sataa...aurinko paistaa taas...sit sataa lisää. Kävelin kioskiin ostamaan The Sunday Times:in, ja kävelin pitkin Great Western Roadia ihaillen kukkia ja kevätvaloa, kahviloita ja pikkupuoteja. Olin pelkkää hymyä kahvilaan mennessäni. Ja sit aloin lukea sitä lehteä. Johan se happy-happy-land kupla puhkesi ja nopeasti. Kolmen tuntia meni ohi liitäen. Eurooppa odottaa, miten Yhdysvallat aikoo reagoida kemikaalisten aseiden käyttöön Syyriassa. Obama ei tahdo aloittaa uutta sotaa. Googlen johtajien tulevaisuudennäkymät teknologian kehityksen suhteen on ristiriitaiset. Applelta tuntuu olevan ideat lopussa. Samsung on sen sijaan hyvässä nousukiidossa. Shetland Islands on kuulemma yksi maailman kauneimpia paikkoja katsoa auringonnousua.
Aloitin viime viikolla Susan Cain:in kirjan 'Quiet'. Se on pääsääntöisesti vain eri tutkimuksien käsittelyä, jotka on tehty introvert/extrovert -aiheesta. Tosi ihanaa lukea muista ihmisistä, jotka tahtoo myös vaan olla koko päivän hiljaa toisinaan ja ajatella omiaan. Tai se, et sosiaaliset ryhmäaktiviteetit, jossa on paljon tuntemattomia ihmisiä, joko ahdistaa tai tylsistyttää mua, ja tykkään vaan eristäytyä jonnekin, on ihan yleinen tunne introverteillä ihmisillä. Ja se, et elän vähän omassa ''kuplassani'' - ihan tavallinen ilmiö. Hyvä, tuli ostettua se kirja. Ehkä pystyn olemaan ens kerralla vähän armollisempi itselleni, ku tahdon lähteä juhlista kesken kaiken omaan huoneeseeni lukemaan kirjaa mielummin ku löpisemään puolituttujen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti