 |
| Frendit tuntuu tällä hetkellä tosi ajankohtaiselta sarjalta, ku itsekin elää tosi kirjavan kaveriporukan kanssa samassa asunnossa. |
Eilen lauantaina oli yhden meijän kämppiksen 21-vuotis synttärit, joten mentiin aamupäivällä porukalla Botanic Gardensin kirjamessuille, jossa törmättiin kahteen toiseen kaveriporukkaan, ja pariin Jane Austen ryhmäläiseen. Siellä oli taas vaikka mitä... Kaveri löysi ensimmäisen painoksen Tolkienin The Silmarillion -teoksesta. Mä ostin kahdella punnalla ihanan pienen punaisen painoksen The Scarlet Letter:istä. Oon lukenu sen suomeks aikasemmin, mut voisin kesän aikana lukaista ton alkuperäisversion. Se on kuulemma aika hankalasti luettavaa englantia jopa natiiveille englanninkielenpuhujille. No, sen näkee sitte. Onneks se on lyhyt kirja. Kirjamessuilta mentiin Atriumiin valtamaan yks nurkka. Kysyin kahvilabaristalta, jos niillä olis ollu jotain kakkukoristeita tai jotain jännää niiden takahuoneessa, jolla olis voinu koristella kämppiksen kakkupalasen, mut ei löytyny. Sen sijaan ne tarjos 21 espressoshottia kyllä. Hahah, Atrium on ihana.
Myöhemmin kotona tehtiin yhdessä porukalla päivällistä about 12-15 ihmiselle, ja synttärisankari halus tehdä oreolasagnen jälkiruuaks, joka oli mielenkiintoista, mut hyvää. Se oli pakkasessa jonkun aikaa ennen tarjoilua, joten se maistu mun mielestä vaniljajäätelöltä (kermavaahtoa), jossa oli siellä täällä hilloa, suklaatuorejuustoa ja oreokeksipohja. Syötiin, juotiin, kuunneltiin musaa, hengailtiin keittiössä, ja synttärisankari avas lahjojaan, kunnes sit illalla kämpille tuli isompi joukko mulle täysin tuntemattomia ihmisiä, joten siinä vaiheessa mä katosin puurokaverin kans pois keittiöstä. En vaa jaksanu puhua tyhjänpäiväsiä tunnista toiseen, etenkään kännisten ihmisten kanssa. Sen sijaan katottiin Star Trek pienellä porukalla yhes makkarissa. Ihana nörttikulmaus... Plus sen jälkeen vielä putkeen Futuraman Star Trek jakso. Ollaan menossa nyt tulevalla viikolla katsomaan Star Trek Into Darkness Glasgown Science Centre:n IMAX -näytöltä, joten pieni muistinvirkistys ei tehny pahaa. Huvittavaa, et päätetiin katsoa Star Trekkiä just eilen... kansainvälisenä Star Wars -päivänä. Kaveri itse asiassa törmäs aamulla Byres Roadilla aluks Darth Vaderiin, ja sit myöhemmin vielä Darth Mauliin. Star Trek...Star Wars... Ihania molemmat. Miks se ei oo okei tykätä kummastakin, sitä en tiedä. Porukalla alkaa aina suoni pullistua otsassa.
Mitäs muuta. Käytiin allekirjoittamassa ens vuoden asunnon soppari tällä viikolla... Ja sain myös varattua kaikille tavaroille varaston kesän ajaks, joten ei tartte enää miettiä, et mihin mä työnnän kaiken tän tavaran, kun palautan tän asuntolahuoneen avaimet ja tuun Suomeen. Kaks viikkoa enää kesäloman alkuun. Sekopäistä. Ennen sitä meillä on vielä Jane Austen ryhmän AGM (annual general meeting), jossa valitaan ens vuodelle järjestön presidentti, sihteeri, varainhoitaja jne. Tekis mieli asettua ehdolle. Mulla olis vaikka kuinka paljon ideoita ja intoa järkätä kaikkee, plus meidän ens vuoden kämpässä asuu neljä Jane Austen ryhmäläistä saman katon alla, ja tilaa riittää kaikkien illanistujaisten järjestämiseen. Toisaalta, jos ehdolle asettuu myös joku ryhmän vanhempi jäsen, niin sit ei mitään. En tahdo astua kenekään jaloille. Just sen takia yliopiston oppilaskunnanhallitukseenkin pyrkiminen tuntuu musta jotenkin niin älyttömän vastenmieliseltä. Tekisin ja auttaisin kaikessa tosi mielelläni, tykkään olla edustustehtävissä, ja viedä muiden huolia eteenpäin, mut en todellakaan halua olla tuolla kaduilla työntämässä omalla naamalla varustettuja flaijereita ihmisten käteen, ja huudattaa sitä loputonta ''äänestä mua, äänestä mua'' nauhaa. Ei ihmisiä yleensä kiinnosta, ellei ne itse tai joku niiden kaveri satu olemaan ehdolla. Ja sen lisäksi mua vaivaa koko härdellin valtapeli... Valta on pelottava käsite. Se muuttaa ihmisiä. Ja sit kun sitä alkaa seuraamaan, niin ties kuinka monet arkipäivän asiat liittyy aina tavalla tai toisella vallanjakoon. Kuka perheessä päättää mistäkin, kenen ehdoilla mennään, työpaikoilla ihmiset nokkii toisiaan, koulussa lapset luo kastijaotteluita... Ja se on kuitenkin niin välttämätöntä, jotta asiat toimisi kunnolla. Sveitsiläinen 'hoidetaan kaikki käsiäänestyksellä' meininki ei oo käytännöllinen tapa hoitaa asioita tehokkaasti. En tiedä. Koko käsite vaan saa mun otsan kurtulle. Oon kahden vaiheilla, et haluunko työntää itseni mukaan niihin ympyröihin. Yliopiston Jane Austen society on niin pieni ja kaikki ryhmäläiset on kavereita keskenään, et se ei tunnu samalla tavalla vaivaannuttavalta, mut sit kun puhutaan koko yliopiston oppilaskunnanhallituksesta, joka edustaa 23 000 ihmistä, niin siinä vaiheessa mua alkaa pelottaa. Vallan- ja kunnianhimo saa ihmiset käyttäymään niin urposti. En haluu löytää itteeni 20 vuoden päästä tajuumasta, et oon astunu näin ja näin monen ihmisen jaloille ja musta on tullu itse ihan samanlainen pissapää.
Karkasin taas vähän aiheesta. Sori. Taidan palata takas taidehissan koemateriaalien lukemiseen. Hengataan illalla/yöllä yhden kämppiksen kanssa aamuneljään asti keittiössä, kunnes se joutuu lähtemään lentokentälle ja palaamaan takas Jenkkeihin. Omituista. Puolen vuoden vaihtarit tuntuu aina tulevan ja lähtevän yhessä silmänräpäyksessä. Vastahan tässä alettiin tutustua paremmin... :'(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti