Pakomatka 1800-luvulle

Ihana viikko. Torstaina käytiin katsomassa uusin Star Trek Science Centre:n IMAX kankaalta, joka oli aivan naurettavan kokoinen. Stupidly big. Tykkäsin itse elokuvasta tosi paljon, mutten osaa arvioida, kuinka paljon mun mielipiteeseen vaikutti se, että olin koko elokuvan ajan ällistynyt siitä IMAX:in upeudesta. Menen varmaan tulevalla viikolla katsomaan sen uudestaan Cineworld:ssä tavallisessa 2D muodossa, jotta saan ajatukseni koko leffasta paremmin kasaan. Se on kuitenkin varmaa, että aion ehdottomasti käydä katsomassa Hobitin joulukuussa Science Centre:ssä. Siitä tulee varsinainen eeppisyyden multihuipentuma.

Star Trekistä mentiin suoraan yliopiston Jane Austen Societyn illanistujaisiin, jonne oli tullut muutamia vierailijoita Skotlannin Jane Austen Society:stä. Päästiin kokeilemaan teatterista lainattuja Regency-ajan pukuja, ja keskusteltiin yleisesti aikakauden pukukoodeista: mikä oli soveliasta pukeutumista kenellekin, ja millaisia kankaita eri luokkiin kuuluvat ihmiset käyttivät vaatteissaan. Tässä muutama pointti:

- aamuisin pidettiin yllä ruskeaa, paksummasta kankaasta olevaa mekkoa, jonka päällä hoidettiin kotitöitä, joka pitäisi vaihtaa toiseen mekkoon keskipäivään mennessä (poikkeuksena vanhemmat ihmiset, jotka saattoivat hyvinkin pitää ruskeaa mekkoa koko päivän jonkun pitsisen hartiahuivin kanssa)

- keskipäivään mennessä vaihdettava mekko olisi naimattomilla naisilla jotain pastellinsävyistä, naimisissa olevat naiset saattoivat pitää tummempia sävyjä (purppuranpunaista yms.), jonka ylle puettaisiin ulos mentäessä 'a spencer' (en tiedä oikeaa suomennosta... joku pikkutakki), ja 'a bonnet' (tietynlainen hattu)

- illalliselle vaihdettiin vaatteet vielä kerran, mahdollisesti avonaisempi mekko kuin päiväsaikaan

- mikäli rahat oli vähissä ja samaa iltamekkoa piti mahdollisesti käyttää kolme vuotta kaikissa juhlallisuuksissa, niin käsistään näppärät muokkaili meikkojaan nauhoilla yms. uusimman muodin mukaisiksi

- pyykkienpesu, 'the great wash', tehtiin yleensä vain kolme kertaa vuodessa (vaatteiden värit haalistuivat nopeasti pois, ja kankaat eivät kestäneet pyykkiraudalla raastamista)

Lähde: www.costume.org

Illan lopuksi pidettiin se Annual General Meeting. Musta tuli ens vuodelle hallituksen rahastonhoitaja, koska olin ainut, jolla oli kyseisestä virasta kokemusta. Ihanaa päästä suunnittelemaan ens vuoden tapahtumat kavereiden kanssa... Itse asiassa koko ensi vuoden hallitus asuu ensi vuonna saman katon alla. Meidän kämpästä tulee varsinainen Jane Austen Societyn keskipiste. Kaikki palikat vaan lipui oikeille paikoilleen.

Lauantaina oli vielä toinen Austen tapahtuma, kun valtakunnallinen Jane Austen Society kutsui meidät heidän kokoontumiseen Kelvingrove Gallery:ssä. Paikalle tuli myös The Scotsman -lehden journalisti ja valokuvaaja, jotka oli tekemässä juttua Pride and Prejudice -teoksen 200-vuotisen historian kunniaksi. Puhe, keskustelua, väittelyä, teetä ja skonsseja, me pukeuduttiin taas niihin Regency-vaatteisiin ja laitettiin hiukset nätisti ylös, ja sit käveltiin ne tamineet päällä ympäri Kelvingroven taidegalleriaa valokuvaajan kanssa. Oli tosi hauskaa. Yks vanha rouva tuli sanomaan mulle, että näytin aivan Emma Thompsonilta. Järki ja Tunteet -elokuvaan liittyvä viittaus luultavasti. Lovely... Pikkulapset ja turistit oli tosi kiinnostuneita vilkuttelemaan meille ja ottamaan valokuvia iPadeillään.

Kokemuksia... niiden takiahan tänne tultiin. :')

Kokeisiin vois tietysti lukea vähän enemmänkin.