Keskiviikkona oli Study Abroad messut, jossa juttelin pitkän tovin yhden jätkän kanssa, joka oli viettäny viime vuoden Singaporessa. Se sai mut innostumaan ideasta niin paljon, joten seuraavat pari päivää en juuri tehnyt muuta iltaisin (öisin, more like), kun googlailin hakusanaa "Singapore" ja "exchange". Luin kaiken minkä eteeni sain. Menin jo niinkin pitkälle, että luin niiden pääyliopistojen kurssioppaat ja katsoin, miten ne sopisi yhteen mun ensi vuoden kurssien kanssa. Anyways, kun ylipisto lopulta lähetti sähköpostiin liitteenä ne hakulomakkeet, jotka pitäis täyttää, jos haluaa pyrkiä vaihto-oppilaaksi, niin katsoin niitä papereita hetken, tuijottelin seinää jonkun aikaa, ja päädyin siihen tulokseen, että empäs haekaan. Nyt ei ole uuden muuttoreissun aika. Haluan mielummin nauttia Skotlannista täysin rinnoin. En oo valmis lähtemään täältä minnekään vielä. Ja vaikka bisnes opintojen kannalta Singapore oli loistava kohde, taidehistorian puolesta jäisin vuoden aikana jälkeen aika reippaasti. Voin ihan yhtä hyvin muuttaa johonkin uuteen vieraaseen maahan sitten, kun oon valmistunu yliopistosta. Taidehissan Careers Day Edinburghissa vahvisti asian: jos toivon saavani tältä alalta töitä (taidehuutokaupat, galleriat, jne.) niin olis parasta alkaa hakeutua lähialueiden gallerioihin harjoittelijaksi/vapaaehtoistyötekijäksi niin nopeasti kuin mahdollista. Miten enemmän on alalta työkokemusta valmistumisen jälkeen, sitä paremmat mahdollisuudet on saada samalta sektorilta myös palkallista työtä. Rikastumaan ei taidealalla kyllä pääse, mutta kukas taideaineita lähtisi ylipäätänsä opiskelemaan rahan perässä? Tätä tehdään, koska mikään muu ei istu. Pitää vaan olla valmis tekemään 'paskaduunia' siinä sivussa kun on palkattomana harjoittelijana jossain galleriassa. Ei auta itku. Vuokra pitää kuitenkin maksaa ja jotain ruokaa on joskus syötävä. Taidealan työuran kivinen alkupätkä maksaa ittensä takaisin sit jossain vaiheessa, kun palikat loksahtaa kohdalleen. Kielitaidon ylläpitäminen on kuulemma tosi tärkeää, jos toivoo saavansa jalkansa oven väliin yhtä isoihin taidehuutokauppoihin, kuten Christie's tai Sotheby's... Pitää muistaa hakea kirjastosta ens viikolla muutama ranskankielinen romaani...
Joopa joo. Tässä muutama kuva Kilmartinista:
 |
| (Michel kieltäytyy tekemästä töitään, vaikka respan puhelin soi taustalla.) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti