Kokeet, mitä ne oikeasti mittaa?

Tänään oli se kauhulla odottamani business&management koe, jossa oli 99 kysymystä, joihin piti keretä vastaamaan 45 minuutissa. Aika loppu omalta osaltani kesken viimeisten 20 kysymyksen kohdalla, joten siinä meni 20/99 pistettä ihan harakoille, kun en kerenny heittää niihin yhtään mitään arvaustakaan. Pelottaa tosissaan, et pääsinkö läpi. On tässä vielä aikaa parantaa omaa englannin lukunopeutta, kunhan vaan pääsen kursseista hyväksytysti eteenpäin. Läpipääsyyn tarvitaan 50/99p. En ollu varma kaikista vastauksistani, mut ei siinä ollut aikaa jäädä pohtimaan mitään. Ne kysymykset oli paljon pitempiä, mitä odotin. Monen monta riviä tekstiä per kysymys. Monet kysymykset oli moniosaisia ja silti vain yhden pisteen arvoisia. Sitä luki kysymyksen, ja joko tiesi samantien mitä siinä kysymyksessä haetaan tai sit ei tiennyt. Ei todellakaan mitään toivoa, et alkais miettiä, et mitäköhän jokin termi tarkoitti tai mitä se luennoitsija silloin sanoi toissa viikolla jotain tähän liittyvää. Marraskuussa on seuraava samanlainen koe. Pitää tehdä tehtävät eri järjestyksessä silloin. Aloittaa vikasta osiosta, joka jäi nyt tekemättä (ne olis ollu kaikista lyhkäsimpiä kysymyksiä, joten paljon helppoja pisteitä!) ja jättää se idioottimainen keskiosio vikaksi, jonka tekemiseen menee aivan tuhottomasti aikaa hukkaan. Olin onneks sentään lukenut hyvin. Tai ainahan vois lukea vielä paremmin, mut no... Business&management yhdistää niin monia tieteenaloja keskenään, et siinä osoittautuu yllättävän tärkeäks osaks ainakin näin alussa tietää, kuka on minkäkin idean tai teorian keksinyt minäkin vuonna missäkin päin maailmaa. Tai mikä tietty yritys lanseerasi minkäkin uraauurtavan liikeidean jne. Nippelitietoa, jota on kurssikirjassa niin paljon, ettei niitä kaikkia voi opetella millään. Pitää vaan yrittää poimia sieltä ne kaikista olennaisimmat. Tän päivän tyyppisissä kokeissa kysytään kuitenkin aina jotain, mihin ei osaa vastata, niin sit ei vaan osaa. Seuraava kysymys. Apinanraivolla eteenpäin kunnes koeaika loppuu.

Mun kädet tärisi vielä tunti sen kokeen jälkeen tosi pahasti. Jännitys purkaantu ilmeisesti. Menin vaan suoraan omaan huoneeseeni kotiin palattua. Ulkona oli pimeetä ja sato vettä kaatamalla, joten avasin verhot, laitoin Hurts:in levyn soimaan, vedin viltin ympärille, laitoin kaikki valot kiinni ja kuuntelin tunnin tai kaksi musiikin ja sateenropinan sekoitusta silmät kiinni.  Ja nyt kello on puol kolme yöllä enkä saa unta. Meen keittämään teetä.