Shokkihoitoa

Asuntolassa eläminen tuo mukanaan monia omituisia juttuja, joista osa on ihan hauskoja ja osa yleisesti vihattuja. Yksi pahimmista ärsykkeistä on mulle henkilökohtaisesti palohälytin. Se soi joka keskiviikkoaamu jossain kello 9-10 välissä. JOKA VIIKKO. Eilisaamu oli poikkeus. Palohälytin alkoi rääkymään kello 8:34, pomppasin sängystä ylös shokissa, ihan kuin joku olisi antanut mulle sähköiskun, silmät avauttuani ärsyyntyneenä kuten aina keskiviikkoaamuisin, katsoin kelloa, hitto, se ei ole vielä edes yhdeksää.

Toisin sanoen: pelastusharjoitus pidetään tänään.

Kaikki pihalle pyjamissa. Osa ihmisistä ei laittanu edes kenkiä jalkaan...Interesting choice... Kymmenen minuutin päästä tuli lupa mennä takas sisälle, ja huomattiin, et muutama asukas oli edelleen sisällä. Päättäneet jäädä nukkumaan. Umm... what? Tarkastaja oli suhteellisen vihainen ja julisti sisällejääneet ''kuolleiksi''. Mua ei jaksanu siinä vaiheessa paljoa kiinnostaa, sanoin vaan kaikille hyvää yötä ja menin takasin huoneeseeni nukkumaan.

Kerron tän kaiken vaan, jotta voisitte käsittää edes vähäsen kuinka pohjattoman kypsyny mä olin, kun palohälytin alkoi huutamaan tänään. "Tänään on torstai..." "Eeeeiiiiiii! Ei taas! Eiiii!" Se palohälytin rääkäisi kahdeksan kertaa sellasen lyhkäsen sarjan, jonka jälkeen se piti pienen tauon ja toisti saman viiden minuutin päästä uudestaan. Mennäkö vai eikö mennä?

Kuulinko mä just ulko-oven pamahtavan kiinni???

Sen jälkeen se palohälytin vaan sammu.

Myöhemmin tänään päivällä sama episodi toistui vuorostaan kesken viulu/harppu/huilu -konsertin, jota olin puurokaverin ja seinänaapurin kanssa kuuntelemassa päärakennuksella. Koko rakennus tyhjäksi. Kaikki ulos. Ei se meitä haitannut, mutta inhottavaa esiintyjien puolesta. Ne soitti todella hyvin.

Bisnes-kurssilla ollaan tällä viikolla käsitelty oppimista organisaatioissa, ja toinen pääteorioista perustuu ärsyke-reaktio-ketjuun.
ÄRSYKE: korvia vihlova piipitys - REAKTIO: poistuminen rakennuksesta.
Oppimista, lapsukaiset...
Viesti menee perille vähemmälläkin.

Pakkohan paloturvallisuustestejä on tehtävä säännöllisesti, mutta se, että sitä huudatetaan joka viikko... Kuinka välttämätöntä se oikeasti on?

Tänään on palohälyttimestä huolimatta ollut todella upea päivä. Illalla on Madrigirlsien treenit, joten oon ollu koko päivän harvinaisen hyväntuulinen. Vertaan sitä jouluaattoon. Kun tietää, et illalla saa avata lahjoja (päästä laulamaan mahtavassa porukassa), niin koko päivä on vaan sellaista hyväntuulista jammailua siihen asti. Musiikin tutoriaalissakin osasin jo jotain. Oon treenannu kuluneen viikon ajan ittekseni seinänaapuriviulistin avulla noita teoriatehtäviä, ja rytmityksiä ja hyräilly kaikenlaisia ''doremi-remifa-mifasol-fasolla...''-harjotuksia ylös ja alas, ja olin selvästi tehnyt jotain oikein, koska pysyin tänään tutoriaalissa ekan kerran jotenkuten perässä. Tuli aika voittajafiilis. :D

Päivä vaan parani, kun menin käymään tavalliseen tapaani Atriumissa. Siellä oli uus kassapoika/barista/kahvilatyöntekijä. Oh no. Kohta päästään taas selittämään, miten niin en halua espressopohjaista kahvia! Mut ei, menen siihen tiskille ja se jätkä ties heti mitä mä tilaan: "Filtterikahvi mukaan, eiks vaan?" Oh, mua nauratti. Sen kouluttaja vieressä nyökkäs tyytyväisenä.

Vakkari kahvila, paras kahvila.

Ja halpakin vielä.

Nyt laulamaan sinne treeneihin!
Haleja ja pusuja!