Onnistuin ensimmäistä kertaa heittämään rentoa läppää supermarketin kassalla! Buuyaa!
Mun sosiaaliset taidot kehittyy päivä päivältä, ja tää supermarket-ongelman ylittäminen on siitä selvä todiste! Ihanaa saada pikku hiljaa oma itsensä takaisin, ja jättää taakse se haamuversio musta, joka on vaan hämmentyny ja hiljaa, kun ei osaa laittaa ajatuksiaan järkeviks lauseiks tarpeeks nopeesti.
Kuten oon aikasemmin kertonu, supermarketin kassat harrastaa small-talkia, joka on suomalaisesta näkökulmasta aika vaivaannuttavaa. Se on ollu tähän asti yks hankalimpia kohtaamistilanteita itse asiassa. Menet ''Prisman'' kassalle ruokies kanssa, jonotat, pääset vihdoin maksamaan, ja kun oot maksamassa laskua pankkikortilla, niin yht'äkkiä se tyyppi siinä kassalla kysyy sulta ''Onks sulla suunnitelmia viikonlopulle?'' tai ''Mitä sä ajattelit tehdä tänään?'' tai viimeisin ''Mitä sun kädelle on käyny?''. Usein vielä tosi koukeroisella skottiaksentilla. Kassaihmiset vaihtuu joka kerta, mut samanlainen small-talk tapa pysyy. Se on vaan vähän hassua. Miks sitä ihmistä siinä kassalla muka kiinnostais tietää, mitä mä aion tehdä viikonloppuna? Näyttää kuitenkin siltä, et mä alan vihdoin päästä hommasta jyvälle.
Minä vs. arkipäivän haasteet: 1-0!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti