Maanantai
Kirjotin su-ma välisenä yönä business&management esseen puoliks valmiiks
Kävin päivällä luennoilla, ja tulin hypäreillä takas kotiin jatkamaan kirjoittamista.
Illalla löysin kauppareissun lomassa kirppikseltä kolme tosi ihanaa lämpöstä neuletta, ja Holland&Barrett:istä (sellanen luontaistuotekauppa) kokonaisen hyllyn täynnä Pandan lakritsaa. Patukoita, täytelakupusseja, perinteisiä lakuja, punaisia lakuja... Nauratti kauheesti. On aina jotekin niin yllättävää löytää jotain kotimaista muualta kuin Suomesta. Ostin kaks pussia, punaisia ja mustia. Naureskelin tyytyväisesti koko kotimatkan.
Kirjotin esseen valmiiks yöllä.
Tiistai
Kävin aamupäivällä musiikin luennolla, ja tulin sen jälkeen kotiin editoimaan sitä esseetä. Kirjoittamaan joitan lauseita uusiks, poistamaan turhia sanoja, etsimään kielioppivirheitä. Nälkä... oli lounas-aika...Kävin keittiöstä vaan pikaisesti hakemassa avocadon ja näppärän pienen puukon, jolla voisin syödä sen avocadon samalla kun luen sitä esseetä läpi. Istuin työpöydän ääressä, katse tietokoneen ruudulla, kun vahingossa työnsin sen puukon suoraan vasemman käden etusormeen avocadokuoren läpi. Oli tarkotus osua siihen kiveen ja popsauttaa se ulos siitä kuoresta, mut osuinki vaan sen kiven reunaan, joten veitsi sulahti suoraan koko homman läpi terä edellä alla olevaan käteen.
Vertahan siitä alko sit lentää kaikkialle. (Löysin sitä illalla seiniltäkin...................) Juoksin keittiöön, ja matkalla huusin käytävällä apua, jos vain joku olis kotona. Charlotte juoksi keittiöön, voi pahoin, ja meni hakemaan Monican apuun, joka opiskelee lääketiedettä. Monica tuli nopsasti keittiöön ja pyys mua ottamaan käden hetkeks aikaa pois kraanan alta. Ei ollu hyvä idea... Verta tuli liian kovalla vauhdilla. ''Hengitä, pitele tätä paperituppoa, mä haen pussin jäitä. Me lähdetään sairaalaan. Charlotte, hae Marian kamat sen huoneesta.'' Charlotte laitto mulle kengät jalkaan, rotsin niskaan ja sit mentiin. Mentiin aluks vaan lähimpään paikkaan, joka tuli mieleen: campuksen terveysasema. Ne vaan lähetti meijät suoraan lähimpään kunnon sairaalaan.
Tulipa saatua turistikierros Western Infirmaryssäkin sitte. Löydettiin lopulta se vastaanotto tapaturmatilanteille, jossa ne otti mun tiedot ylös (kirjotti äidin nimen kyllä ihan päin metsää, sori mum...), ja sit vaan alettiin odottamaan lääkäriä. Odotellessa siinä me naurettiin Charloten ja Monican kansssa aivan kipeesti, minä varmaan shokista, Charlotte oli riemuissaan, koska se sai hyvän tekosyyn olla menemättä sen musiikin seminaariin, ja Monica nauro sille, et mä ''vaikutin liian rauhalliselta'' ja koska alussa sanoin monta kertaa, ettei täs ny sairaalaan tartte lähteä. (En halunnu tikkejä...) Charlotte kiitti, että olin ottanut iskun koko tiimin puolesta ja päästäny Charloten kaikesta siitä kärsimyksestä, jonka se seminaari olis kuulemma sille aiheuttanu. Tää maksettais mulle kuulemma takasin vielä joku päivä. Heitettiin aivan älytöntä läppää, ihanaa mustaa huumoria, kunnes lopulta lääkäri huus ovelta ''Maria Lyyyyykonen'' ja pääsin tikattavaks.
Seurasin sitä vanhemmanpuoleista mieslääkäriä huoneeseen, jossa oli verhojen erottamissa tiloissa joitan muitakin ihmisiä. Yks pikkutyttö oli tainnu murtaa jalkansa. Lääkäri irrotti mun nyrkin siitä valtavasta paperituposta ja jääpalapussista, joka valu siinä vaiheessa pitkänä norona kaikkialle minne liikuin. Se avas sen haavan katsoakseen kuinka syvä se on, mä näin omat sormensisältöni (not that pretty, let me assure you), ja totes vaan, et sen tarttee tikata se umpeen. Hetken päästä se toi siihen sellasen minipöydän, jossa oli sinistä lankaa, neula, piikki ja jotain muuta krääsää. Se puudutti sen haavaa ympäröivän alueen, ja muutaman minuutin kuluttua ompeli homman kasaan. Sairaanhoitaja tuli lopuks puhdistamaan sen käden ja laittamaan kivan perhosen muotoisen laastarin tikkien päälle. Sain mukaan vaihtolaastareita ja sideharsoa. Kiitin ja lähdin menojani takas odotushuoneeseen, jossa Charlotte ja Monica oli odottamassa.
Kerettiin sairaalan parkkipaikalle asti, kunnes yhtäkkiä sieltä tikkien välistä alko vuotamaan suht. agressiivisesti verta, ja Monica totes ''ettei laastari taida ihan riittää tohon''. Mä yritin sanoa, et mennään vaan kotiin, voidaan sitoa se paremmin siellä uudestaan, mut tytöt jatko inttämistä, kunnes lopulta käännyttiin ympäri ja käveltiin takas sairaalaan. Se osoittautu ihan hyväks ideaks, koska takas tullessa huomasin, et parkkipaikan asvaltissa oli veriplänttejä siellä täällä osoittaen meidän reitin. Ihan kuten Hannussa ja Kertussa. Ne pakkas sairaalassa mun käden uudestaan sitte oikein kunnolla, ja sai samalla sen käden näyttämään paljon pahemmalta, mitä se oikeasti oli, koska ei se veitsi nyt niin isoa tuhoa tehny.
Mentiin Charloten ja Monican kans takas kotiin, siivottiin mun huone, otettiin valokuva siitä avocadosta, ja kerkesin vielä 16.00 alkavalle business&management:in luennolle. Luennolta tultua Jennie teki mulle perinteisen amerikkalaisen grilled cheese- voileivän (http://do512.com/grilledcheese/venues), koska jääkaapissa olevat avocadot (ne oli alennuksessa, joten ostin niitä ihan sairaasti) ei enää houkutellu mua.
Loppuilta meni siinä, et kirjoitettiin Charloten kans puhtaaks se mun keskeneräinen essee, mikä oli todella ystävällistä, koska mulla olis menny ikuisuus kirjoittaessa yhellä kädellä. Plus, Charlotte on britti eikä opiskele business&management:ia, joten jos se ei tajunnu, mitä mä jollain lauseella tarkotin, niin se osoitti et siinä lauseessa joko a) mun kielioppi oli syvältä tai b) en ollu selittäny termejä tarpeeks selvästi. Saatiin se tehtyä keskiyöhön mennessä, jonka jälkeen menin kirjastoon tulostamaan sen. Yritin samalla ladata sen esseen nettiin, koska esseet on palautettava sekä paperiversioina että netissä sellasen ohjelman läpi, joka tarkastaa kaikki mahdolliset plagioinnit. Koska meidän kurssilla on about 500 opiskelijaa, ja suurin osa halusi palauttaa esseensä vasta viimeisenä mahdollisena hetkenä, niin se verkkosivu ei suostunu avautumaan mulle ollenkaan. Menin siis takas kotiin, otin särkylääkkeen, koska puudutusaineeen teho alko selvästi hiipua ja laitoin herätyskellon soimaan seitsemäks. Kerkeisin aamulla yrittää uudestaan säätää sen esseen ja nettisivuston kanssa ennen kymmeneltä olevaa seminaaria. Deadline olis keskipäivällä.
Keskiviikko
Herätyskello oli aivan turha, koska en saanu unta koko yönä. Shokki iski vähän hitaasti kai. En voinu tajuta, miten olin onnistunu sähläämään sen veitsen kanssa sillä tavalla. Äitiki sano osuvasti, et kaikesta siitä, mitä se oli ajatellu, et mulle vois sattua täällä ollessa, niin sen mieleen ei ollu koskaan juolahtanu, et voisin vetää veitsen käteeni. En voinu ymmärtää sitä itsekään. Oon ollu keittiössä terävien veitsien ympäröimänä ihan pikkulikasta lähtien, enkä koskaan oo saanu mitään pientä haavaa pahempaa. Joten se siitä nukkumisesta sitte. Oli aika avata se Pandan lakritsapussi... Aika mateli. Otin lopulta kirjahyllystä kirjan ja aloin lukea. Kun aamu alko viimein sarastaa, laitoin läppärin päälle, ja avasin sen nettisivun, jonne se essee pitäis ladata. ''Loading... Loading... 67% ready.'' Siinä kului mukavat kolme tuntia ilman, että mitään tapahtu. Menin siinä välissä seminaariin. Kello oli 11:20, ku pääsin takas läppärini eteen. Se oli valmis! Sain esseen ladattua. Kaikki kunnossa. Kerkesin, vaikka pikkasen turhan läheltä liippaskin.
Puoliltapäivin kävin Atriumissa hakemassa kahvin, rupattelin vähän aikaa niitten tyyppien kans siellä, ja menin sieltä suoraan tapaamaan pientä ryhmää, joidenka kanssa joutuisin seuraavana päivänä esittämään pari musiikkipätkää musicianship-kurssin teoriakokeessa. En ollu kerenny edes ajattelemaan koko koetta. Onneks mun ryhmäläiset oli hauskoja, joten kukaan ei ottanu sitä koetta liian vakavasti. Mun ainut tavoite koko tän vuoden osalta on vaan päästä kaikista kursseista läpi. Mitä se sit vaatii... sen kun tietäis. Kunhan pääsen läpi, ja saan luvan siirtyä kakkosvuodelle. Onneks vasta ens vuonna pitää saada kaikesta vähintään B:tä, jotta saa siirtyä kolmannelle vuodelle. En varmasti pystyis siihen vielä... Musicianship-kokeessa testattaisiin italiankielisiä termejä. Onneks vaan tärkeimmät 70 termiä oli listattu opeteltavaksi! ^^ Sit siinä tulisi olemaan sol-fa -laulukoe (eteen heitettäis jotku nuotit, jossa olis melodiapätkä, jota en ole koskaan aikasemmin nähny ja sit mua pyydettäis laulamaan se tosta noin vaan), ja rytmitesti samalla idealla. Näiden lisäksi esittettäisiin pienissä ryhmissä kaksi ennalta harjoitteltua moniäänistä laulupätkää. Laitoin toivoni siihen ennaltaharjoiteltuun osaan koetta, koska priorisoin taidehistorian kuvakokeen tärkeämmäks kuin musiikin teorian.
Iltapäivällä oli vielä yks luento, jonka jälkeen pääsin kotiin. Nälkä! Ei tehny mieli leikata mitään, joten heitin kasariin oliiviöljyn kans vihreitä papuja, herkkusieniä, pippuria, suolaa ja tomaattipyrettä ja kansi päälle. Ruoka oli valmis 20 minuutissa. Söin, juttelin kavereiden kans keittiössä, ja kaverit tiskas mun astiat, koska mun vasen käsi oli edelleen paketissa. Siinä välissä yläkerran jätkät tuli käymään meijän keittiössä, pukeutuneena Halloween-asuihinsa. Mun osalta Halloween sais odottaa ens vuoteen. Ei riitä aika kaikkeen, vaikka olis hauskaa pukeutua itsekin zombiks. Menin huoneeseeni opiskelemaan. Alko viimein väsyttää...
Laitoin Hurts:in levyn soimaan, valot kiinni, ja torkuin sängyllä tunnin. Seuraavana päivänä mulla olis sen musiikin teoriakokeen lisäksi taidehistorian visual test (kuvakoe), jossa pitäis osata tunnistaa hirvittävä määrä taideteoksia. Teoksista pitäis osata kertoa artisti, teoksen nimi, missä se sijaitsee, mitä se esittää ja mistä teos on ottanu vaikutteita. Laskin, että niitä opeteltavia kuvia oli reippaat 800 kappaletta. Olin onneks kerenny opettelemaan ennen business&management-esseen tekemistä ensimmäiset sata kuvaa, joten en ollu ihan tyhjän päällä sentään. Herätyskello lopetti mun päikkärit. Valot takas päälle ja ikkuna auki. Raitis ilma piristää. Aloin käymään niitä dioja läpi luento kerrallaan, alkaen viimeisimmästä ja edeten kohti ensimmäisen taidehissan luennon powerpointtia. Luin noin yhteen asti, jonka jälkeen olin niin väsynyt, etten saanu upotettua aivoihini yhtään mitään. En ollu nukkunu edellisenä yönä, joten kaipa se oli ymmärrettävää. Onneks mulla olis koko aamupäivä vapaata, ja se musiikin koe alkais vasta kello 14:00. Kerkeisin aamulla vilkaista läpi vielä muutaman luennon diat (en pystyis opettelemaan kaikkia mitenkään, mut no, parempi vähän ku ei ollenkaan) ja toivottavasti treenattua edes pikkasen siihen musiikin teoriakokeeseen. Otin siteet pois käden ympäriltä, puhdistin tikkaushaavan, ja nukahdin heti, kun pää kosketti tyynyä.
Torstai
Heräsin sängyn pohjalta tosi hyvin levänneenä. Liian hyvin. Kello näytti varttia vaille yhtä. Ei! Ei, ei ei! Joutuisin improvisoimaan ne kokeet, se oli selvä. Mulla ei ollu mitään muistikuvaa siitä, että olisin hypänny sängystä, loikannu toiselle puolelle huonetta (mun huone on suht pieni...), sammuttanu herätyskellon ja menny takas nukkumaan. Kaiken lisäks olin luvannu näkeväni suomalaisen kaverini tasan yhdeltä kirjaston edessä. No, onneks heräsin sentään 15 minuuttia etuajassa. That's nice.
Kerkesin tapaamiseeni kaverini kans, sain taskuihini vähän käteistä, kaveri sai oman lippunsa joulukuun Lord of the Rings All-Nighteriin. (Mennään leffateatteriin katsomaan koko trilogia putkeen ennen Hobitin ensi-iltaa.) Mentiin Atriumiin. ''Kukas se siinä... Huomenta.'',"Ciao. Tartten tällä kertaa jotain syötävää kahvin seuraks." "Sconssi?" "Joo...Please. Thank you." Istuttiin alas, ja samalla kun nielin aamupalaani, niin yritettiin katsoa läpi niitä musiikin teoriakokeen juttuja. Mun kokeen alkamiseen oli tasan puoli tuntia aikaa. Juteltiin siinä lomassa niitä näitä, mm. Lontoon-reissusta, joka olis tarkoitus tehdä tässä jossain välissä. Puol tuntia meni nopeasti...
Kipitin sinne Music Department:in rakennukselle, jossa näin mun ryhmäläiset. Kerittiin käymään vielä kerran sen meidän esitys läpi ennen koetta, ja sit vaan luokkaan sisään. Pöydän takana istui meidän tutori ja joku meille tuntematon nainen, joka näytti aika vihaiselta koko ajan. Ne oli päätyny vanhaan kunnon hyvä kyttä/paha kyttä -menetelmään siis. Fine by me. Istuttiin tuoleille, jotka oli asetettu etäälle siitä pöydästä. Ekaks esitettiin ennaltaharjoitellut osat. Sit alko improvisaatio. Mokasin muutaman kerran, erityisesti niiissä italiankielisissä termissä, mut osasin omasta mielestäni ihan kohtuullisesti ne teoriakysymykset. Ei ollu seminaareissa istuminen menny ihan hukkaan siis, vaikken aina tajunnukaan kaikkea. Multa satuttiin kysymään just asiaa, jonka mun ryhmäläinen oli opettanu mulle edellisenä päivänä samalla kun harjoiteltiin sitä meidän esitystä. Uskon, että pääsin siitä kokeesta läpi. Meidän ennaltaharjoiteltu osa meni niin hyvin, ja mun sählääminen jäi ihan minimiin verrattuna siihen, mitä se pahimmassa tilanteessa olis voinu olla. Teoriakokeesta kävelin suoraan taidehissan luentosaliin.
Odottaessa kokeen alkua kerkesin käydä vieressä istuvan kaverin kans läpi kaikki mitä mieleen juolahti, joten sekin kävi sellasesta pikakertauksesta. Rauhoitti ainakin paljon enemmän, kuin vain kellon tuijottaminen ja odottaminen, et koko juttu olis ohi. Meijän luennoitsija saapui saliin, avustajat alko jakaa koepapereita, sali hämäräks ja sit se alko. Viis minuuttia aikaa vastata per dia. Jokaista diaa kohden oli viisi kysymystä. Pystyin vastaamaan kaikkiin kohtiin jotain, mikä oli mun mielestä ihan hyvä merkki. Tiedä sitten, mikä arvosana siitä tulee, mutta kyllä tosta läpi toivottavasti ainakin mentiin. Vieressä istuva kaveri sanoi, ettei mikään niistä kokeen dioista ollu niitä, jotka se opiskellu. Auts. Ei sillä, että olisin itsekään tiennyt niistä kaikkia, mut kyllä mä osan sentään tunnistin, ja pystyin aina raapustamaan jotain. Osoittautu hyväks strategiaks aloittaa se kuvien läpikäyminen viimeisimmästä luennosta kohti ensimmäistä. Ens kerralla pitää vaan aloittaa lukeminen aikasemmin. Kokeesta menin suoraan business&managent luennolle.
Ja tässä ollaan sitte. Onneks illalla oli kuoro. Se rentouttaa aina. Lauloin tunnin hiljaa omassa huoneessaki ihan vaan, koska ei oo ollu pitkään aikaan tarpeeks rauhallinen olo moiseen.
En mielestäni liioittele, jos sanon, et tää viikko on ollu ihan maaninen.
Toisaalta en kuitenkaan ajattele, et tää viikko olis pelkästään huono. Välit läheni kaikkien mun asuntolakavereiden kanssa tosi paljon, koska tää käsi-paketissa-ongelma pakotti mut pyytämään apua muilta monta kertaa. Verrattuna maanantaihin, tänään mun on paljon helpompi jutella ihan tyhjänpäiväsiä kaikkien kanssa. Yleensä mä oon vaan hiljaa, jos mulla ei oo mitään merkittävää sanottavaa.
Tartten kultasen tähtitarran mun otsaan. Ansaitsisin sellasen.
Pitää palkita itteni viikonloppuna jotenki. Meen ehkä kampaajalle tai jotain. Ooh. Päähieronta. Joo. Kampaajalle. Atriumiin istumaan ja lukemaan The Scotsman kokonaan. Ja voin mennä huomenna vaan kävelemään päämäärättömästi jonneki päivällä ilman, et on kiire minnekään. Ihanaa. Botanic Gardens! En ole käyny siellä pitkään aikaan. Oravat, here I come.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti