Marian huone: Kuvat saa seurakseen sanoja

Perjantaina oli Robert Burns:in päivä, joka tarkoitti sitä, että kaikkialla Skotlannissa ihmiset söi haggista ja laulo Auld Lang Syne:a. Robert Burns on Skotlannin kansallisrunoilija, ja jos jaksatte heittää sanat ''auld lang syne'' youtubeen, niin lupaan, että tunnistatte biisin. Se on just se, mitä soitetaan täällä säkkipilleillä joka kadunkulmassa ympäri vuoden kauppareissujen iloksi. Sitä laulaen vaihtuu Skoteissa myös uusivuosi ("Hogmanay"), joka tuli henkilökohtaisesti todistettua, kun Queen Margaret Unionilla juhlistettiin myöhästynyttä uutta vuotta kaikkien palattua takas lomilta tammikuun alussa. Kaikki alko ympärillä yhtäkkiä laulaa sitä, enkä mä tietenkään osannu sanoja, mut korvasin sit sanat laa-la-laa-laa säkeillä, joka oli ihan toimiva ratkaisu.

Luin perjantaina lehdestä, että Burns oli kaiken lisäksi kohuttu naistenmies. Eheheh. ''Nyt tarvitaan äkkiä artikkeli Burns:tä sen syntymäpäivän kunniaks!" "Laitetaan juttu sen naisseikailuista!" "Classy." "Right? What a great idea!" Kävin katsomassa tänään (sunnuntaina) Kelvingroven taidegalleriassa sen tunnetuimman muotokuvan, joka on jäljellä Robert Burns:tä, ja olihan se kieltämättä ihan herttasen näköinen tyyppi.

Anyways, Robert Burns:in päivän kunniaks me järkättiin asunnossamme juhlat, jonne tuli loppujen lopuks päälle 30 ihmistä, mikä oli ihan ok. Enempää ei olis mahtunukaan. Kaikki toi mukanaan jotain syötävää tai juotavaa, taustalla soi skottimusiikki ja ihmisillä oli hauskaa. Oli tosi kiva ilta. :)

Lauantaina piti aamulla herätä kohtuullisen aikasin, koska tilausbussit lähti kohti St. Andrews:iä klo. 8:45. Meitä lähti sinne noin 200 opiskelijaa, mikä oli mun mielestä hulvatonta! St. Andrews on niin suloinen pikkupaikka, että me 200 glasgowlaista valloitti käytännössä kaikki niiden turistikohteet koko päiväks. Ainut negatiivinen puoli, mitä siellä pyöriessä tuli mietittyä oli se, et mitäköhän opiskelijat tekee siellä vapaa-aikanaan. Pelaa golffia? Kävelee rannalla? Hirveesti muita vaihtoehtoja ei ollu näkyvissä. St. Andrews olis täydellinen paikka kadota viikoks. Käytiin matkan varrella myös aamupalalla Queensferry:ssä. Aurinko paisto, ja kahvikin oli ihan juotavaa. :) Sen lisäks jaksoin rupatella tuntemattomille ihmisille bussimatkalla, joka oli harvinaista. Uusia kivoja tuttavuuksia tuli taas muutama lisää. St. Andrews on se nimenomainen yliopistokaupunki, jossa prinssi William tutustu Kate Middletoniin. (Kummatki opiskeli muuten taidehissaa: "the posh subject you study when you know that your fancy upper class family has enough money that you don't ever need to work'' lontoolaisen kämppikseni sanoja käyttäen. "Guess what I study?") Toinen mieleenpainuva seikka oli paikallisen pizzerian pitäjä, joka vinoili opiskelijoille, jotka ilmiselvästi kävi siellä suht usein. Joku yhden siellä olleen jätkäporukan kaveri kävi vessassa, ja sillä välin muut poistu paikalta, ja kun tää jätkä palas vessata, niin se pizzerian pitäjä alko vaatia siltä kahta puntaa vessasta käymisestä. Raukka oli ihan hädissään. "Ei mulla oo kahta puntaa!" Me vaan seurattiin vierestä. Sillä miehellä oli oikeesti näyttelijänlahjoja.

Ens viikonloppuna teen varmaan jonkun reissun myös. Haluun nähdä jotain uutta synttäripäivän kunniaks. Saa nähdä minne mä lopulta päädyn.

Kirjoittelen tänne taas viikonlopun jälkeen.
Haleja kotiin!