Rebekka Karijord rocks!

Kävin muuten tässä välissä katsomassa The Impossible:n. En nyt jaksa muistaa millä nimellä se pyörii Suomessa. Se Thaimaan tsunamista kertova leffa. Se on kamala elokuva! Tarkoitan siis, että tosi hyvä ja kaunis (niissä rajoissa mitä luonnonkatastofi-elokuva nyt sallii), mutta henkisesti tosi raastavaa katsottavaa. Tositarinat toki aina koskettaa vähän eri tasolla mitä mielikuvitustarinat, mutta huh... Kovasti monet on päivitelly sitä, kuinka paljon Les Misérables itketytti niitä, mut mun mielestä The Impossible on paljon vahvempi. Ei sillä, ettenkö Les Mis:tä olis tykänny. Oli se hyvä. Kävin jopa katsomassa sen kahdesti, jota ei suoraan sanottuna tapahdu montaa kertaa vuodessa. (Hobitit sun muut on tietty omaa luokkaansa, ja niitä voi katsoa useampaan kertaan.) The Impossible sen sijaan... That's really something. En suostuis katsomaan sitä toiste kylläkään. Sen verran rankka elokuvakokemus se oli. Ne lapsinäyttelijät oli kaikki aivan loistavia. Oikeita pikkutähtiä.

En jaksa löpistä koulujutuista mitään, koska ne kaikki sujuu ihan normaalisti. Pitää vaan jaksaa lukea kirjoja eteenpäin aika vauhdilla.

Olin puurokaverin kanssa Rebekka Karijordin keikalla lauantaina King Tuts Wah Wah Hut:issa. Super super ihana keikka! Noilla pienillä keikoilla on muutenkin tosi kivaa, kun tunnelma on niin tiivis. Törmättiin vessassa yhteen illan esiintyjistä, joka oli selvästi tosi hermostunu, ja se kysy meiltä vinkkejä, et miten se sais hermonsa rauhottumaan. ^^ Me luvattiin tulla eturiviin kannustaa. ''Kyllä se siitä.''

 Plum

Hyvin se veti, kunhan lavalle pääs! Plum rakensi esityksensä niin, et aluks se laulo mikkiin jonku taustabiitin, jota sen tietokone sit alko toistaa, sit kitaralla soinnut päälle, bassokuviot, muutaman pikkusoittimen, ja taustalaulajien melodiat, ja lopuks kun kaikki soi täydessä voimassaan taustalla se lauloi sen itse biisin siihen päälle.

Loudon

Seuraavaks esiinty Loudon, joka oli tosi symppis esiintyjä. Se oli sellanen hiljainen tyyppi. Katse pysy aika vakaasti maassa ja biisien välillä ei turhia välispiikkejä heitelty. Ihan kuin Luke Danes olis esiintyny ilmielävänä siinä lavalla! Lippis ja vaatetuskin osuu kohdalleen. (Puhun Gilmore Girls tv-sarjasta siis.) Hyvin se osas soittaa, ja tykkäsin sen biiseistäkin. Loudon oli keikkaillu Rebekka Karijordin seurueen mukana viimeiset neljä päivää kuulemma. 

Mut lämppäreistä viis! Rebekka Karijord tuli bändinsä kanssa lavalle joskus kello 23 aikoihin. Aaa! Olin ihan täpinöissäni koko esityksen ajan! Ne ''bändiläiset'' on oikeasti kaikki itsenäisiä muusikoita, jotka oli tullu Rebekan bändiks vaan tän kiertueen ajan.  Kaks miestä Ruotsista, yks mies Jenkeistä, ja Rebekka itse Norjasta. Siistiä. 

Parasta keikassa oli se hetki, kun ne esitti biisin Wear it like a crown. Löysin Rebekka Karijordin musiikin nimenomaan sen biisin kautta, kun Dance:ssa jotku esitti tanssin siihen, ja menin samantien koneelle etsimään käsiini, et mikä se äskeinen kappale oli. Päädyin jopa itse laulamaan sen kappaleen lukion poplaulukonsertissa... Muistan edelleen, kuinka kovaa mun sydän hakkas. Tuntu siltä, että se hyppäis minä sekuntina hyvänsä pois paikoiltaan. Ah. Se biisi osuu vaan just kohdalleen, suoraan ytimeen. Oli sanoinkuvaamattoman hienoa päästä näkemään Rebekka Karijord esittämässä se livenä. Ja kaikki ne uuden albumin biisit. Aah! Ostin keikan jälkeen sen uuden levyn nimmarilla varustettuna. Kuuntelin sitä koko eilisen päivän (oli sunnuntai, joten musiikin kuunteluun pysty oikeasti käyttämään KOKO päivän). Laitan tähän loppuun muutaman youtube klipin. Ne on kuuntelemisen arvosia!

 Rebekka Karijord

http://www.youtube.com/watch?v=XuBJ0QQ4dak

http://www.youtube.com/watch?v=FiGHl3wRPNA

http://www.youtube.com/watch?v=MfM0u_5Irbw


P.S. Ens lauantaina meen International Societyn kanssa viikonloppureissulle St. Andrews:in kaupunkiin! Se on golfin syntypaikka... En osaa golffata, joten ne mahtavat golfradat ei mua houkuttele. Uusien paikkojen kauhominen sen sijaan kiinnostaa mua aina. Yritän muistaa ottaa kuvia, joita voin siirrellä sit tännepäin kunhan kerkeän. :)
P.P.S. Lord of the Rings vaan paranee paranemistaan, mitä pidemmälle pääsen lukemisessani. Onneks se on niin pitkä mitä se on. Olis ikävää, jos se loppuis nopeesti.
P.P.P.S. Jos sulla on huono päivä joskus, niin voin suositella heittämään googleen hakusanat ''faith in humanity restored'', ja lue sieltä muutama artikkeli. Lupaan, et mieli kohenee huomattavasti.

Haleja!