On ollu todella rento ja kiva lauantai. Käytiin puurokaverin kans päivällä teatteris katsomassa Shakespearen Kesäyön unelma, ja mentiin sen jälkeen kaupungille pieneen sivukujalla olevaan raflaan. Se paikka oli yllättävän tyylikäs, vaikka hintataso oli suhteellisen alhainen. Niiden tunnetuin ruoka-annos olikin perinteinen fish&chips. Sen kanssa ne tarjoili teetä ja paahtoleipää. Luonnollisesti... Teetä, ranskalaisia, paahtoleipää, leivitettyä kalaa, tartar-kastiketta ja ketsuppia. Ruoka-aineisten harmoniaa ja niin edelleen.
Oli hyvää.
Ainiin, ja Kesäyön unelma oli ihana. Sen hauskuus on siinä, et vaikka se tekee pilaa ihmisten kyvystä rakastua täysin päättömästi tosta noin vaan, niin se kuvaa tosi aidosti sitä, minkälaista se usein on ihmisen pään sisällä. Rakkaus on ihan järjetöntä. Nauroin ihan sydämeni kyllyydestä, kunhan pääsin siihen kieleen kiinni. Shakespearen aikainen englanti on kuitenkin hieman erilaista, mitä tavallinen skottimurre.
Löysin eilen muuten yhdestä Byres Roadin hyväntekeväisyyskaupoista A History of Violence -filmin. Ei maksanu kuin alle kaks puntaa. Oli tosi karu leffa, mut hyvä... Cronenbergin tyyli on tosi tehokasta sen väkivallan käytön osalta. Ja se pisti oikeesti miettimään, miten ihmiset hyvittää mielessään väkivallan käytön silloin kuin ollaan itsepuolustuksen harmailla raja-alueilla.
Anna Karenina -soundtrack ja Vivaldin Kevät soi vuorotellen mun päässä koko ajan. Viereisessä huoneessa viulistikämppis on treenannu konserttia varten tota Vivaldin Kevättä koko päivän, ja Anna Karenina on mun uus opiskelusoundtrack, jonka soidessa voin uppoutua täysin markkinointiteorioihin ilman, että omat ajatukset ajaa mut harhateille joka viiden minuutin välein.
P.S. Ripustin mun kattoon pitkällä narulla 21 ilmapalloa, jotka äiti lähetti mulle synttäreiden kunniaks. Ne on tosi jees. Iltahämärässä tää huone näyttää täydelliseltä todellisuuden pakopaikalta: kirjoja kaikkialla, ilmapalloja roikkuu katosta, nurkkalampusta tulee vähän valoa huoneeseen, ja huoneessa sekoittuu hassusti kahvin ja hajuveden tuoksu. En ihmettele, että kämppikset tykkää tulla tähän huoneeseen aina vaan makaamaan mun sängylle ja löpisemään niitä näitä. Ihan kuin pitäisin jotain pieniä terapiasessioita. Tästä huoneesta on tullu puolessa vuodessa tosi sulonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti