Voi, Suomi...

Kun oot niin ihana paikka.
Helsingin Sanomien lukeminen (2.helmikuuta -numero, NICE, Annina) nostaa tunteet pintaan.
Ah.
Uutiset on tietysti täynnä kaikkea kamalaa.
Kyse ei ole siitä.
Mut se, että voi lukea lehteä, jossa kaikki on kirjoitettu suomenkielellä!
Mun äidinkieli... ihanaa ymmärtää jokainen sana.
Pidän käsissäni ensimmäistä kertaa pienentynyttä hesaria.
I rather like it.
Vähemmän säheltämistä.

Tänään illalla on taas yhdet synttärit, jonne oon menossa kuoron jälkeen, mut kunhan sieltä tuun, niin aion nauttia Fazerin sinisestä ja lukea hesarin kannesta kanteen. Ihanaa. Tää on tosi hyvä päivä.

P.S. Kiitos, kiitos, kiitos!