1. Muuttoilmoitus maistraattiin ei onnistu, koska en tiedä tarkalleen missä mä asun. Tiedän missä accommodation office sijaitsee, mutta olettaen etten nuku niiden odotustuolissa koko vuotta, niin kaikki sitä tarkempi on harmaata massaa... mielikuvia... Oon maksanu 400 puntaa ennakkoon jostain, mitä en ole koskaan edes nähny. Jep. No maistraatti saa odottaa. Hoidan sen sitte paikanpäällä, kun saan avaimen käteeni ja tarkan osoitteen.
2. Kela ei osaa päättää, kuulunko edelleen Suomen sosiaaliturvanpiiriin vai en (KYLLÄ KUULUN!) niin en saa itselleni nyt uutta eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Oon aivan varma, että kun menen ilmoittautumaan lähimmälle lääkärille Glasgowssa niin ne kysyy multa sitä korttia ja joudun vastaamaan ettei mulla ole sitä just nyt ja sit siitä tulee loputonta Kelaan soittamista ja älytöntä paperisäätöä. Ihan sama. Toivottavasti joku suostuu auttamaan, jos käy jotain ikävää ja tartten sairaalahoitoa. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka ei ole koko elämänsä aikana koskaan lääkäriä nähnytkään, et enköhän mä nyt kestä hetken. On mulla sentään ensiapupakkaus mukana matkalaukussa. Laastareita ja sideharsoa, check and... check! Vaarin sanoja käyttäen: "Jos ei viina ja sauna auta, niin sit se on kuolemaks." Näillä mennään.
Lista jatkuu varmasti vielä seuraavien viikkojen edetessä, kun mulle valkenee jälleen kuinka paljon häslinkiä elämänsä siirtäminen uuteen maahan tuottaa. Vaikka se kaikki ärsyttää mua aivan tavattomasti, niin toisaalta se on aika lohdullistakin välillä. Lähtökohta on kuitenkin se, ettei mulla heti alkuun ole siellä ystäviä tai ketään tuttua, jonka kanssa jakaa kaikki panikointi, jolloin se, että on tuhat ja yks asiaa, jotka pitää hoitaa kuntoon on hyvä puskuri. Arjen koittaessa tulee se sopeutumishaaste ja oman paikkansa löytäminen uudessa paikassa. Antaa palaa vaan. Tiedän, et pystyn sopeutumaan kyllä. Saakeli sainhan mä Zürichissäkin mahtavia kavereita, vaikkei mulla ollu mitään opiskelijayhteisöön verrattavaa porukkaa ympärillä. Ja skotlantilaiset on kuulemma hauskaa porukkaa. Loppujen lopuks hirveesti mitään muuta ihmeellistä elämään tarttekaan, kun kyvyn nauraa asioille ja vähän perspektiiviä.
ps. Mua jännittää aivan hirveesti! Takas opiskelemaan! Jeeee!! Taidehissaa, musiikkia ja johtamista! En jaksais odottaa enää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti