Tänään on ollu ihana syyspäivä. Sadetta ja auringonpaistetta. Energiaa ja väsymystä. Ihan niinku syksyisin kuuluuki. Heräsin aamulla kaatosateen ropinaan, vaatteet niskaan, sadetakki päälle ja lähin kävelemään metroasemalle. Matkan varrelta otin mukaan kahvin Atriumista, jossa käyn nykyään melkein päivittäin. Niiden kahvi maistuu aivan Pauligin parhaimmistolle. Ja koska käyn siellä harvase päivä niin ne kahvilan työntekijät tietää, mitä mä tilaan ilman kysymistäkin. Siit tulee tosi kotoisa fiilis.
Näin suomalaistytöt metriksellä, ja lähettiin siit yhessä etsimään tietämme Ikeaan. Ikeassa oli mahtavaa! Ensinnäkin, seura oli loistavaa, toiseks, Ikea näyttää kaikkialla samalta, joten siellä pyöriminen oli ihan kun oli käyny Vantaalla, ja kaiken huippuna, sieltä sai kaikki tarvitut tavarat puolet halvemmalla mitä keskustasta. Mukaan lähti paketti näkkileipää ja puolukkamehuakin.
Oh, mua väsyttää aivan tajuttomasti.
Heräsin tänään 9:45...
Säälittävää.
Pitää yrittää mennä aikasemmin nukkumaan.
Ehkä kun lopetan leffojen kattomisen ja kirjojen lukemisen.
Kuluneella viikolla pääsin kokeilee, millasta kuorotoiminta on täällä. Ekaan tapaamiseen ilmesty noin 60 ihmistä. Club Room, semmonen pienehkö ja kauniilla tavalla vanhanaikainen harjoittelutila, oli aivan täynnä. Lauloin vaan siansaksaa, koska en saanu äänenavausten sanoituksista mitään selvää, mut oli hauskaa. Enkä ollu ainut, joka ei ymmärtäny, mistä koko laulunpahanen edes kerto. Ihanaa, et pääsee taas laulamaan säännöllisesti joka viikko rennossa ilmapiirissä.
Musiikin ensimäinen tutoriaali oli tällä viikolla myös. Tutoriaalit on luentoja tukevia oppitunteja, jossa pienemmässä ryhmässä käydään läpi asioita, joita luennoilla on tullu esille. Tutoriaalit tai seminaarit, niiden nimi vaihtelee riippuen aineesta, on tärkeämpiä mitä luennot. Luennot tietysti rytmittää omaa lukemista tosi hyvin, koska kun lukee aina seuraavan luennon asiat etukäteen, niin se koko kurssimateriaali ei jää vahingossa vikalle viikolle ennen joulukuun kokeita opeteltavaks, mut toisaalta luennoilla on normaalisti noin 200-300 kuuntelijaa, joten ihan palikkatason kysymyksien läpikäymiseen ei ole aikaa. Niin joo, ja yks hyvä pointti, joka eroaa varmasti aika paljon Suomen yliopistoihin on se, et luennot kestää vaan 50 minuuttia. Ihan niinkuin yläasteella! Varsinainen oppiminen tapahtuu siis tutoriaaleissa/seminaareissa. Ei sillä, että nekään kestäis enempää kuin 50 minuuttia. Vähemmän ihmisiä silti, ja henkilökohtasempaa oppimista. Siellä musiikin tutoriaalissa meille löytiin eteen kamalat niput musiikin teoriaa, ja koska huomasin sitä selaillessani, etten osaa niistä puoliakaan, niin päätin, et kysyn seuraavan tutoriaalin päätteeks jotain vapaaehtosta auttaa mua. Jotain, joka osaa noi teoriajutut jo hyvin. Tein netistä kyllä jotain teoria-tehtäviä, kun sieltä niitä nyt näytti löytyvän vaikka kuinka paljon, mut ei ne kaikkiin mun kysymyksiin vastannu. Hankalinta näyttää jostain syystä olevan se saakelin tunnistustehtävä, jossa pitäis kuuntelemalla tunnistaa kuinka monta askelta se toinen nuotti oli siitä ensimmäisestä. Heitin joka kerta yhden ohi. Tai no septimin tunnistin. Sanotaanko sitä septimiks? En edes osaa niitä askelien nimiä vielä. Mulle ne on vaan ''kolmonen'', ''vitonen'', ''seiska''... Tulee ärsyyntyny olo, kun ymmärtää kerta toisensa jälkeen, kuinka vähän tietää mistään mitään.
Huomenna aamulla on taidehistorian eka tutoriaali, ja kaiken sen lukemisen jälkeen, mitä tässä viimeset viikot oon tehny, niin toivon, etten oo lähdössä soitellen sotaan. Taidehissa on oikeesti todella mielenkiintosta! Se historiallisen kontekstin läpikäyminen on mahtavaa. Kirjasto, johon oon ihan rakastunu jo, se on täydellinen, on taivas kaikenlaisen taustatutkimusten tekemiseen. Olin siellä yks päivä keskiyöhön asti skannaamassa lehtiartikkeleita, jotka liitty kurssilla käsiteltäviin asioihin. Kirjasto on auki 07:15-02:00 joka päivä maanantaista sunnuntaihin, joten vaikka menis lukemaan sinne vasta ilta yhdeltätoista, niin kerkeää opiskella tehokkaasti vielä mainiot kolme tuntia. Loistava paikka. Loistava.
Tuossa kivenheiton päässä oleva Botanic Gardens on tosi ihana paikka myös. Siellä oli alkuviikosta lastenjuhlat ison puun alla. Se oli tosi sulosen näköstä. Värikkäistä viirejä kaikkialla, eväskoreja ja pikkulapsia juoksemassa joka ilmansuuntaan. Suloisen näköstä - kauempaa katsottuna siis. Lähietäisyydeltä varmasti enemmän vaan kaaoksen hallintaa. Mut kaunista. Sit siellä puistossa on erilaisia isoja kasvihuoneita, joissa on kasvien lisäks marmoripatsaita, jotka voi osoittautua vielä ihan hyödylliseks opiskelumateriaaliks jossain vaiheessa. Kynsisaksilla leikattua nurmikkoa, puistopenkkejä, kaikenlaisia puita ja pensaita ruskan väreissä... Siellä on jotekin ihana kävellä ja vaan kuunnella musaa. Joka kerta kun oon käyny siellä, ihan vaikka vaan lyhkäsesti tosi pienellä kierroksella, niin oon lähteny pois tosi hyväntuulisena. Toisinaan jaksan lueskella niitä eri kasvien nimiä ja historiaa, oppia jotain, ja sit päivinä, kuten tänään, nautin vaan laiskasti kauniista yleisvaikutelmasta. Otin tänään Ikea-reissun jälkeen teetä mukaan termariin ja lähin nauttimaan iltapäivän auringonpaisteesta sinne. Otin joitakin valokuvia, mut en saanu niitä vielä koneelle, joten mitään todistusmateriaalia ei ole luvassa. Juttelin hetken yhden vanhan mummon kanssa, joka tulee siihen yhdelle penkille kuulemma kolmesti viikossa syöttämään niitä viereisen puun kolmea oravaa pähkinöillä. Ihmekös, kun ne oravat näytti niin hyvinvoivilta... Mukava mummo. Voin moikata sitä ens kerralla taas, jos ollaan samaan aikaan puistossa.
Nyt saa riittää tää kirjottaminen, jottan kerkeän videovuokraamoon palauttaa yhen leffan vielä!
Puss och kram!
p.s. Mummi: mun kurkkukipu paranee joka päivä. Ei huolta. Strepsils tepsii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti