Eilen aamupäivällä otin selkääni kaks reppua ja molempiin käsiin vedettävät matkalaukut ja lähin Edinburgin B&B:stämme kohti Glasgowta. Tuli opittua kantapään kautta Zürichissä, ettei julkiset kulkuneuvot ole paras vaihtoehto näissä tilanteissa. Tilaa taksi. Maksa ittes sit vaikka kipeeks. Se on on silti parempi vaihtoehto kuin ruuhkaisessa ratikassa seisominen kaikkien muuttotavaroittes kanssa litimärkänä, koska vettä sataa kaatamalla, ja pyytämällä ihmisiltä apua tavaroitesi pois-lastaamiseen äkkiä ennen kuin ovet sulkeutuu ja osa kamoista jää silti ratikan sisään ja hajoaa matkan aikana keskelle autotietä. Oi, mun ihana pöytälamppu...
Anyway, nyt menin taksilla juna-asemalle, hengasin siellä roinieni kanssa, ostin lipun seuraavaan junaan, istuin junassa tunnin, saavuin Glasgowhun ja kello oli kaks. Toisin sanoen kaks tuntia aikaa vaan odottaa, et accommodation office aukeaa ja saisin haettua avaimet mun uuteen kotiin. Valtasin yhden kahvilapöydän, kuuntelin musiikkia ipodista, ja tuijottelin juna-aseman ohikulkevia ihmisiä. Aika mateli, kun halus niin kovasti päästä jo näkemään sen huoneen... Keskittymiskyky ei riittäny lukemiseen nyt.
Kahden tunnin kuluttua otin taksin juna-asemalta campukselle ja hetken päästä olinkin mun huoneen lattialla istumassa purkaamassa kaikkia tavaroita uusille paikoilleen. Tää huone oli ehdottomasti positiivinen yllätys! Tosi siisti ja tilavampi, mitä olin kuvitellu. Nätti suorastaan. Naapuritki vaikutti mukavilta ku tavattiin rappukäytävässä.
Eilisillan aikana tutustuin kahteen meksikolaiseen, kahteen saksalaiseen, kahteen espanjalaiseen ja kahteen kiinalaiseen. Kaikki edellämainituista on kuitenkin vaan vaihto-oppilaita, jotka lähtee täältä joulun/ens kevään jälkeen pois. Eli etsiminen jatkuu... Tartten täältä ihmisiä, joiden kautta on helpompi sopeutua uusiin kuvioihin. Meille uusille oli järjestetty Queen Margaret Unionissa (QMU) tervetuliasjuhlat, ja aloin sit vaan jutella lähimmille ihmisille. Sainpa ainakin porukkaa, joiden kans tanssia perinteisiä ryhmätansseja nopeatempoisen skottimusiikin tahtiin. Se oli tosi hauskaa. Mä rakastan tanssimista.
Tänään agendassa olis mennä kaupungille kiertelee ja mahdollisesti hankkimaan jotain ihan perustarvikkeita. Muutama lautanen, muutama lasi, kahvikuppi, haarukka... Haarukasta puheenollen, kävin eilen illalla ostamassa pastasalaatin kaupasta kuolemannälissäni, koska koko päivänä oli tullu vaan litkittyä kahvia (joka on muuten täällä ihan pissaa), mut siinä ei tullu haarukkaa mukana. Tuntu aika petetyltä siinä vaiheessa... Siin oli sellanen tarra, joka näytti just sopivalta yhden muovisen haarukan mukaanlaittamiseen. Kiertelin sit ympäri QMU:n tiloissa etsien haarukkaa, mut mistään ei löytyny, kun kaikki niiden opiskelijakahvilat oli kiinni just sillä hetkellä, ja lopulta menin infotiskille salaattini kanssa pyytämään apua. Siin oli sellanen vanha mies, (talonmies mahdollisesti), ja kerroin sille, etten kestä, jos en löydä haarukkaa mistään, kuolen nälkään, ja se avas yhen sivulaatikon, ja vetäs sieltä yhden likasen haarukan. Olin niin ilonen! Kävin pesemässä sen huolellisesti naistenvessassa, ja sit sain ruokaa. :))) Ihan sama, vaikka sillä samalla haarukalla olis kaivettu aikasemmin multaa kukkapensaista, mut se pelasti mun päivän! Infopisteen ukko on mun uus paras kaveri.
Siinä kaikki tällä erää. Nyt etsimään aamukahvia jostain.
ps. Yritän ottaa seuraavana aurinkoisena päivänä valokuvia ja laittaa muutaman tännekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti